jännä fiilis. oon tosi ilonen ja yllättyny itestäni. oon pääsemässä yli yhestä mun elämän tärkeimmäst henkilöst. tää on jo kolmas kerta kun yritän päästä eroo samast henkilöst. haluisin pysyy tän henkilön kans puheväleissä mutta en enempää. en oo koskaa ollu tän henkilön kans vaan kaveri enkä nytkään pysty olee. tää ihminen hylkäs mut syystä jos toisesta ja oon hyväksyny sen. kertaakaan en oo viellä päässy täst henkilöst yli mutta viimein tuntuu siltä että olis aika.
tunteet on kuollu sitä henkilöö kohtaan. arvostan sitä mitä meillä oli enkä haluu unohtaa mutta haluun vaan jättää sen taakse. on aika kokee jotain uutta. kaipaan uutta. jotenki kauhee kaipuu uuteen mutta samalla loisto fiilis ja tekis mieli vaan huutaa että " mä olen vapaa ".
yritän elää nykyään hetkessä ja se on helpompaa ja varmaan elämän tarkotuskin. suhteessani elin liikaa tulevaisuudessa. meillä tulee olee joskus sitä ja tota ja tehään tota ja tätä mutta se suhde junnas paikallaan. tottakai suhtees pitää pystyy näkee tulevaan mutta mä asuin jo siellä. ihanaa kun voi vaan elää oman ittensä takii ja tehä kavereille aikaa vaikka ennenki mulla oli aika vapaa suhde. kaikki on vaa nyt helppoo kun asia on loppu. olin hyväksyy totuuden ettei se ihminen arvostanu mua tarpeeks ja se ei ollu mun arvonen.
nyt odotan vaan kesää ja uusia ihmisiä. ihastuin viimeks 2vuotta sitten ja kaipaan sitä tunnetta. ehkä joskus viel uudestaan tulee se aika kun jotai tapahtuuu
